Lehdet katoavat

Olen parin vuoden ajan nautiskellut Vogue Knittingistä siinä luulossa, että se on ikuista. Mutta kas, eipä ilmestynytkään uusin numero enää kotiin.

Tiedustelin asiaa Akateemisesta, joka ei enää lehteä välitä.

Kylän Suomalainen kirjakauppa ei myöskään toimi välikätenä, mutta antoi puhelinnumeron firmaan, joka hoitaa lehtitilauksia.

Ao. putiikin toimenkuvaa on juuri uudistettu eikä se enää palvele rahvasta vaan yrityksiä ja yhteisöjä.

Prisman hyllyssä ei enää ollut uusinta numeroa (minä pölvästi en ostanut lehteä heti, kun näin sen).

Itku-potku-raivari-ahdistus-huokailu-nyyhkimistuokio kotona aviomiehen läsnäollen. Hän surffaelee netissä, löytää mm 56e-hintaisen tilauksen, surffaelee lisää ja tutkii. Minä uhoan hankkivani (vaikka muuta rahanmenoa on rutosti) iPadin, johon tilaan IHAN KAIKKI lehdet IKUISIKSI ajoiksi.

Ja mitä muuta on tapahtunut? Neulottu ja kuvattu keeppi, nitkuteltu sukkia, kontaktoitu kirjoja, mittailtu boleron pienuutta ja pelätty sen olevan liian pieni. Haaveiltu kaikkien ahkerien neuleblogaajien blogien äärellä ihania töitä ja kauniita kuvia katsellen.

Syksy on siis vauhdissa. Onneksi elokuun täyteläistä, niin rakasta valoa on vielä paljon. Ja toisaalta täytyy leikkiä kameran asetuksilla, kuten kuvatessa yllä olevaa pikku prinssiä. Idea kruunuun Dropsin sivuilta, muuten ihan oma toteutus.