sunnuntai 28. elokuuta 2011

Jotain valmista, paljon keskeneräisiä


Kaikkien muitten töitten sekaan pika-pykälöin neidille hihattimen. Ohje löytyi jotakin muuta etsiessä jostakin Modasta, lankana oli Sublimea - yhtä kestosuosikkiani - ja puikkoina 4-koon kepit. 66 silmukalla ensin 15 kerrosta 2o2n-neuletta, sitten sileää oikeaa ja toiseen päähän saman verran joustinta. Lankaa meni lähes 150g. Nyt hihatin on käynyt koulussa monta kertaa ;)










Sukkaa pukkaa satunnaisella vauhdilla. Vihertävän kirjavat menivät tätini kumisaappaita pehmustamaan, oranssin kirjavat ovat työmaalla kokouskutimena ja violettien kanssa harrastan valepalmikkoa.

Nyt päähommana noin 500 silmukan pitsireunus, joka levenee joka 10. kerros lisää. Ikuisuusbolero alkaa hahmottua.

torstai 25. elokuuta 2011

Lehdet katoavat

Olen parin vuoden ajan nautiskellut Vogue Knittingistä siinä luulossa, että se on ikuista. Mutta kas, eipä ilmestynytkään uusin numero enää kotiin.

Tiedustelin asiaa Akateemisesta, joka ei enää lehteä välitä.

Kylän Suomalainen kirjakauppa ei myöskään toimi välikätenä, mutta antoi puhelinnumeron firmaan, joka hoitaa lehtitilauksia.

Ao. putiikin toimenkuvaa on juuri uudistettu eikä se enää palvele rahvasta vaan yrityksiä ja yhteisöjä.

Prisman hyllyssä ei enää ollut uusinta numeroa (minä pölvästi en ostanut lehteä heti, kun näin sen).

Itku-potku-raivari-ahdistus-huokailu-nyyhkimistuokio kotona aviomiehen läsnäollen. Hän surffaelee netissä, löytää mm 56e-hintaisen tilauksen, surffaelee lisää ja tutkii. Minä uhoan hankkivani (vaikka muuta rahanmenoa on rutosti) iPadin, johon tilaan IHAN KAIKKI lehdet IKUISIKSI ajoiksi.

Ja mitä muuta on tapahtunut? Neulottu ja kuvattu keeppi, nitkuteltu sukkia, kontaktoitu kirjoja, mittailtu boleron pienuutta ja pelätty sen olevan liian pieni. Haaveiltu kaikkien ahkerien neuleblogaajien blogien äärellä ihania töitä ja kauniita kuvia katsellen.


Syksy on siis vauhdissa. Onneksi elokuun täyteläistä, niin rakasta valoa on vielä paljon. Ja toisaalta täytyy leikkiä kameran asetuksilla, kuten kuvatessa yllä olevaa pikku prinssiä. Idea kruunuun Dropsin sivuilta, muuten ihan oma toteutus.



sunnuntai 7. elokuuta 2011

Kissankursijankujalta

Kävimme taannoin Kristiinankaupungissa, jossa on yksi Suomen kapeimmista, ellei kapein, kuja

Kissanpiiskaajankuja, jolla leveyttä n. 2,9m. Tämänkin innoittamana ja lasten vienojen toiveiden leijuessa ilmassa nitkuttelin kolmen kissan aihiot sekalaisista langanpätkistä Kariston keväällä ilmestynyttä kirjaa mukaillen.


Nyt nämä otuspoloiset ovat siskollani kasvojen laadinnassa. Tämä siksi, että halusin varmistaa kissamaisuuden. Aikoinaan nimittäin kävi niin, että tyttärelleni tekemä HelloKitty -kakku näytti enemmän jääkarhun kuin kissan naamalta. Sitten siskoni siirsi silmiä jonkin verran alaspäin. Se riitti.

Homma oli kiva välipala. Nyt menossa seuraava välipala, jossa ei tarvitse laskea: tyttärelle hihatin Sublimen langasta. Suoraa, sileää kappaletta tasaisesti raidoitettuna on välillä aika kiva tehdä.